lauantai 12. marraskuuta 2011

yksinäinen paska

joo o. Oskuveli tulee kotiin meteloimään klo 11 aamupäivällä kännissä. En pystyny tekeen matikan tehtäviä, en pystyny keskittyyn alko vaan vituttaan. : P veli metelöi, puhu ihan idioottejä asioita, huusin jo sillekki että painu vittuun täältä holisti. no kyllähän se sitte lähti ku oli muutaman tuolin kaatanu, soittanu pianoo, huudattanu kaikkee koneelta, tapellu isän kanssa, niin siinä yhden aikaan päivällä. menee silläki elämä hyvin, alkoholisti.. : / Mutta luulenpa että seki taitaa vaan olla tuon isän kasvatuksen ansiota. : ) Ei herkät ihmiset jaksa sen kasvatustyyliä. Osku siltä on pienenä saanu monen monta kertaa turpaan. ja Aveljen pään isä on sentäs saanu ihan sekasin täysin, että on mielisairaalareissuki tullu, ja  talutusnuorassa tuon sairaan ukon uskontohommassa. onneks muut ei ole siihen hairahtanu.

Ja nyt sitä näkee millasia kavereita mullaki täälä on. ihania lapsuuden ystäviä. Kai mä ny vaan ylireagoin, mutta kumminkin vituttaa ja kunnolla.
K:ta kysyin eilen, että voitaisko kylille mennä, kun sielä oli tapahtumaa. Se sano, että yhdeltä toista illalla, että tulis muitaki silloin. Sitte se lähettääki myöhemmin viestiä että tollo tulee vasta 12 yöllä junalla(kyllä mä sen ny tiesin), että ei viitsi mennä ja kaikkee selitystä.  ja miks me ei kahdestaan sitte oltaisi voitu mennä? ei olla nähty varmaan 2 kk. viimeksiki sillä oli joku veruke. : D ja soitin sille sitte, ja se sönkötti välttelevästi että jos lauantaina jotain?, mä sanoin että ei sitte jos se ei ehdi, että nyt ei sitte ainakaa pitkään aikaan kerkiä, ku mulla alakaa koulu. Mikä sitäki vaivaa, kun ei mun seura enää kelpaa.

ja tänään lähetin valtsulle viestiä että kerkeiskö se mun kans lenkille. vastaus: se on soittoharkois, ei ehdi. Ja tollo oli itte kysyny mua että lauantaina jos sen kanssa menisin lenkille ja ei olla nähty aikoihin, että  juteltaiski vähäsen.

ja mä tiedän että K ja tolloki sitte oli siellä harkoissa, koska ne soittaa samassa tapahtumassa.

no piruuttani lähetin illalla tollolle viestin, että mennäänkös juoksulenkille. ja se vastaa. voi ei unohdin kokonaan, ja oon vieläkin harkoissa, ei oikein ehdi, sori.

Ärsyttää, siellä ne varmaan nauraa mulle kun rutisen vuoron perään mun kans lenkille. hahha. Mua vaan vituttaa tuollanen lemppaaminen, ja kai ne ny sen tietää että ei ny nää mua pitkään aikaan ja siltikää ei paskaakaa kiinnosta. Mä oon joskus ennenki ollu sielä niitten harkoissa mukana. Tollo olis ihan varmaan pyytäny mua sinne mut luulen että K sipisi sille että ei. Kai se otti nokkiinsa ku äyskäisin sille eilen. Tollo on aina ollu mulle reilu, ja sen kans pystyy keskusteleen mistä vaan, se ei ikinä oo lempannu mua ja K on myös aina ollu ihan kiva. Ollaanko me ny erkaannuttu kunnolla. Ei niit kiinnosta.  Ei mulla sitte enää oo mitää tosiystäviä

ja nyt kuulin vielä että Kassu muuttaa pois!!!!!!! Mitä mä ny teen. Se oli oikeestaan mun ainut hyvä kaveri, sen työ sai aina mennä ja kertoo ihan mistä vaan ongelmista. Se oli oikee ystävä ja nyt se muuttaa 100 km päähän. Onneksi ei sentäs ihan vielä.. : /

Mä en tajua mikä mua ny vaivaa. :D mähän jo itken tää, vituttaa vaan niin lujaa. En kehdannu edes mennä kylälle lenkille jos valtsu, K tai tollo sattuu tuleen vastaan ja näkee kuinka mä yksin sielä meen.
Oon yrittäny tehä matikankurssin tehtävät, mutta vieläki niitä on tekemättä, ne turskuaa jo korvista ja nenästä pihalle!!!!!! tuskastuttaa. Varmaan jo stressin poikasta ja aika isoo. Koulutehtävien kans ainaki ihan korvia myöten kuses. hahhaa, miten selitän opettajalle kaikki tekemättömät hommat. ja ne luottaa, että on kaikki tehtynä, mehän ollaan aikuisia ja vastuullisia. Tai siis muut mun luokas on aikusia. Mä vaan en pysty keskittymään tää kotona, ahdistaa koko paikka!!!!!!


onneski onneksi onneksi huomenna pääsen pois..

2 kommenttia:

  1. Muistan kuinka olin samantyyppisessä tilanteessa joskus 2-3v. sitten kavereiden kanssa. Soittelin vuoronperään kaikille kavereille, kukaan ei kerinnyt/pystynyt tms. nähdä eikä lähteä mihinkään. Mulla oli kauhee ahdistus olla himassa yksin, kun tiesin että kaverit kuitenkin lähtee jossain vaiheessa johonkin (näin päättelin) ja mä vaan nysvään yksin kotona. Aikani soittelin (siis varmaan 1-1,5v.) ja useimmiten oli jotain tekosyitä, yritin hankkii uusia kavereita, muttei se jotenkin onnistunut. noihin aikoihin aloin masentumaan, ja loppupeleissä, en enää jaksanut soitella ja silloin alkoi kavereista kuulua. Mutta mua ei enää kiinnostanut. Ensin ihan piruuttani sanoin "en kerkii" ja treenasin vaan ja suunnittelin tulevia syömisiä, sitten en enää oikeasti halunnut lähteä vaikka pyydeltiin enemmän kuin koskaan ennen. Ja nyt, oon tässä pisteessä. Yksin, enkä edelleenkään halua liikkua kotoa mihinkään, tai nähdä ketään. Tai haluaisin, muttn pysty. :< Ei tää nyt paljoa auttanut.. Mutta noin voi käydä, pidä huoli ettei sulle käy samanlailla..

    VastaaPoista
  2. kiitos. : > Harmittaa kyllä kun nuo tekstissä mainityt kamut on ihan lapsuusystäviä.. : P Onneks pääsen ny taas omalle kämpälle pois kotoo ja näkeen toisia kavereita, joita EHKÄ kiinnostaa mun seura. Niitäkään nyt tosin nähny moneen viikkoon. pelottaa hieman..

    VastaaPoista

kommenttia :)