Eilen illalla vielä kävi vielä  kaveri kahvilla. En oo nähny sitäkään pitkään aikaan, kun se on ruvennu seurustelemaan, niimpä ajattelin ettei sitä mun seura oikeesti kaverina kiinnosta. Mutta sepäs tuli sitte kahville ja naurettiin ja juteltiin kuulumisia ja kaikki asiat halki. Eli mulla on hyvä miespuolinenkin kaveri. : )

Nonnii, tähän päivään. Aamulla omena ja kahvikuppi. Koulussa en ollu ruokailussa, kun oli lähimmät kaverit kipeenä, niin ei kenenkää tarvinnu sitäkää ihmetellä, eikä tarvinnu selitellä.

Mun tyä tuli tänään monta kaveria kahville, oli hauskaa, naurettiin kaikelle tyhmälle ja suunniteltiin viikonlopulle kaikkea.. eli juomista.

Sitte mutka matkaan, olin joskus yhelle niistä tarjonnu rolssissa aterian. Niimpä oli mun vuoro. Sanoin, ettei oo nälkä, mutta se sano, että oot viimeks koulus syöny, pakkohan sun ny on. niimpä söin, rasvaisia ranskalaisia, dippiä ja hampurilaisen, eikä se edes maistunu hyvältä. Ja itku kurkussa rolssinvessaan oksentamaan ja purkka suuhun.


Sitten käveltiin aika paljon, kierreltiin kauppoja. Yhtäkkiä kaupassa alko ahdistamaan, tukala olo. Aloin hikoilla :D tunsin kuinka paitaki kastu, kaikki näky yli kirkkaana ja vaaleena, ja tuntu painavalta. Ei meinannu jaksaa kävellä. Olin vaan hiljaa muiden mukana, enkä tajunnu mitä ne puhu. välillä kyseli jotain, mumisin vaan jotaki. olin varmaan helvetin kivaa seuraa. Olo tuli vaan tukalammaksi, yritin jo sanoo, että lähdetään. En mä voinu sanoo, että tartten nopeasti trippiä tai jonku patukan, kun verensokeri on laskenu.. :D koska juurihan oltiin rolssissa... Niimpä sanoin, että mun on ny pakko lähtee,  hullusti tehtäviä huomiselle, ja lähdin kaupasta. Se matka oli hirvee asunnolle. no perillä nyt oon hengissä ja lasi mehua.