Muistan kun minua alettiin jo kotona kiusata. Kun olin 6lk, hieman pulska, mutten ylipainoinen.
Olin saanut siskon vanhoja vaatteita. Sitten alkaa pilkka johon osallistui myös veli. Katsoppas, tuolle mahtuu jo isosiskon vaatteet, ompas se pulssssska. Se jäi kaikumaan mun päähän. Aina kun tapeltiin jostain isoveljen kans, päättyi se siihen että veli sanoi: painu ny muualle saatanan läskikasa, oksettava SIKA yms. Ne lauseet ja sanat alkoi tuntua puukon iskuilta, ne kirpaisu ja lujaa. Häpesin itseäni. Yritin liikkua enemmän. Mulla todettiin epilepsia ja sydänvika, lääkityksiä koitettiin monia, se oli raskasta. Aloinkin lihota enemmän. 7lk. painoin yli 70kg.
Sain kuulla koulussakin sitä possu sanaa. ja kaikkea muuta. Mua itketti enenää jaksanu. Tunnilla, ruokailun jälkeen kun sain matikanvihkon käsiini, siinä oli piirretty mun kuva, isot tissit, makkaramaha, siinä luki possu, röh röh, iso ja emmä enään oikein edes muista mitä. Vahtasin sitä silmät sumeina, siihen oli vielä töhertäny mun silloinen ihastus niitä sotkuja kavereidensa kanssa. Nousin ylös, kävelin vessaan ja työnsin sormet kurkkuun. Sinne lensi sen päivän ruoat.
Aloin dietille. lakkasin syömästä karkkeja, sipsiä, limsaa, leivonnaisia. Liikuin säännöllisesti. pikkuhiljaa enemmän ja enemmän. paino ei meinannut tippua, ei sitten millään. Niimpä vähensin ruoan määrää, enemmän ja enemmän. Housut lakkasivat kiristämästä. Halusin laihtua enemmän. lopuksi koulun ruokailuissa otin lusikallisen pari ruokaa lautaselle, levitin ne siihen ja jätin syömättä. Kaverit alkoi kyttäämään ja sano että olen seonnut. Äiti mäkätti kotona ja huusi että pakkohan mun on syödä. Lopuksi luokanvalvoja pyysi mut ja äitin vanhempainiltaan ja tämä otettiin puheeksi.. Lupasin syödä kunnolla. ja niin sitten söin kunnolla. Muutaman kerran oksensin kun ahdisti. Mutta aloin taas lihota ja ajattelin etten enään ikinä pelleile syömisellä.
Yhtäkkiä painoin 76kg, kun pääsin 9 luokalta. piti ostaa isoja vaatteita, vanhat ei mahtunu millään päälle. Katsoin itseäni peilistä, miten päästin itseni tähän kuntoon. Pääsin hakemaani kouluun. Tuntui kuin olisin ollut paikan lihavimpia, ja niin olinkin. Kaikilla oli poikaystäviä tai muuten miespuolisia kavereita, mulla niita ei tuntunu olevan. mähän olin niin läski. Niimpä taas aloin laihduttamaan. Oksentamalla. mutta tajusin kun olin muuttanut kotoa pois, niin ei tarvi syödä mitään. Joskus jos on pakko. Aloin laihtua. Liikuin niin paljon kuin kerkesin. Huomasin, että aloin saada huomiota myös vastakkaiselta sukupuolelta.
itsetunto "koheni".
pian painoin pikkuisen alle 70kg. Mutta joiltakin oudoilta ihmisiltä joskus kuulin sitä laski, porsas, yms ilmaisuja. Se oli niin paskamaista, mua itketti se sana, vihasin sitä. halusin olla laiha. Niimpä yhdessä välissä en syönyt paljon mitään, en oikeastaan mitään.
Pian huomasin, että kotona ei kukaan enää härnännyt mua niinkuin ennen mun koosta. ne oli jo hieman huolissaan. Se kohensi itsetuntoa. halusin laihtua lisää. Mutta se alkoi jo olemaan hieman hankalampaa kuin aluksi. ongelmiakin alkoi olla, pyörtyilin joskus. verta lensi nokasta. hemoglobiini huono. Paineet on jääny matalaksi.
ja pian meni perseelleen asiat kun alkoi kesäloma, olin kotona ja lihoin lihoin lihoin.Ja kaikki meni taas oksentamiseen. Vaihdoin koulua. Skarppasin ja tiputinn painoa. VÄÄRILLÄ TAVOILLA.
ja tää on pikkuisen rankempi koulu. tiivistä koulunkäyntiä, vapaa-ajalla pitäisi suorittaa kursseja ja päntätä koko ajan. Se on stressaavaa ja samalla pitäisi laihduttaa. En kerkeä tekemään paljo mitään, niimpä en syö mitään. Jos koulussa joudun syömään mä oksennan. tajuan olevani pahassa kierteessä enkä pääse siitä irti. Jos alan elämään normaalisti, tiedän että se johtaa siihen että lihoan valaaksi, enkä jaksa sitä enään.
Paino on heitellyt nyt 59-62kg paikkeilla aika kauan. Ja kukaan ei tiedä mun ongelmasta.
ja huomaan, että ei mun itsetunto ole kohentunut vaan se on laskenu ja roimasti tämän takia. Saan itkupotku raivarin jos paino on vähän noussut, ja mua hävettää tämä koko homma. Oon koukussa ja pahasti...
