perjantai 11. marraskuuta 2011

mikä mä oon, kuka mä oon

Viimeinen työssäoppimis päivä takana. Tuli itku silmäkulmaan, kun pieninkin vaippaikänen halas mua. : ) Ikävä niitä tulee. Ja tarjolla oli mulle kakkukahvit.. 2 kuppia kahvia, kakkua, paljon kakkua. Söin ensinmäisen palan, lautaselle lykättiin toinen.. keksiä. Alko kuvottamaan. Mä oon ihan sairas. meen päiväkodin vessaan oksentamaan salaa. Mulla on ongelma... paha ongelma. tuskin pääsen tästä eroon. Katsoin itseeni vessan peilistä ja hävetti. Millanen ihminen musta oikein on tullu.
no ainakin mut kehuttiin maasta taivaisiin, paikan pomo sano että ottaisi mut vaikka töihin. Olen tosi empaattinen, oma-aloitteinen, ja tosi ihmeellinen ihminen, kun tulin heti toimeen lasten kanssa, hoidin ongelmatilanteet ja olen luotettava. Hoidin hyvin perustarpeet, myös siivosin, hoidin osuuteni hyvin ja velä ylimääräistäkin j aplaaplaaplaa.

Ehkä tämä sitte oliskin mun alaa. Tykkään vauvoista. : ) Se on antoisaa hommaa. kiitos.

Ja nyt iski stressi päälle, mun pitäis vklopun aikana saada valmiiksi enkun ja matikan kurssin tehtävät. MITEN? niitä on isovino pino.. Ja isä alko huutaan jostaki äitelle. yritin keskittyä, mutta ei helvetti kun meni hermot ja alko päätäki särkeen!!!!!!!!  Mä en saa mitään aikaseks! Huusin sille että pidä ny pää kiinni. Ja se alkoi jeesustelemaan niinkuin aina. : ) Käänsi kaiken huutamisen ja kaikki synnit mun niskaan ja kuinka paha olen yms yms.  menee pikkuhiljaa siihen järki. Alko ärsyttään niin lujaa, ja kun vielä karjuin sille. Alko sydän jyskyttään ja huimaahan, kädet hikos. Sain rytmihäiriökohtauksen. Oli pakko rauhottua, ettei mee taju. Rupes jo itkettäänki, en tiä minkä hysteeriakohtauksen sain. Ei meinannu saada happee. laitoin napit korville ja musiikin täysille etten kuullu sen idiootin huutamista. Se kyllä tietää mun sairauksista, mutta se on vaan niin idiootti ettei tajua. Ei se osaa ajatella muita, vaan itteensä. Sadistinen. kriäääh. : D mä vaan en osaa selittää kuinka paljon sitä vihaan.
Ja kun isoveljen kans oltiin pieniä, nin sitä se ainakin rääkkäsi. huusi pienelle 5-6 vanhalle pojalle, koita miesmäistyä! ja raskasta työtä monta tuntia, eikä se mitää ruokaakaa tajunnu tehdä, kesällä puskista syötiin marjoja ja omenoita, itse jääkaapista mitä sattu löytyyn. Ja siitäkin muistan kuinka se huusi veljelle jos näki sen jääkaapilla. : D  äiti oli töis. Jouduttiin päivät oleen sen hullun kanssa. Joskus onneksi oltiin hoidossakin jonku tätin luona niin ei tarvinnu aina kitua. Sitten kun ei olisi jaksanu tehdä töitä tuli tukka pöllöö ja selkään. jos tuli pientä lastenmielistä kinaa veljen kans, se oli syntiä, syntisiä kakaroita, pyytäkää anteeksi ja tukkapöllöö, piiskaa. Aina odotin koska äitirakas tulee töistä ja pelastaa. Olispa äiti tienny millanen se oli. Tai kyllähän se tietää mutta ei voi sitä itsellekkään myöntää. LESTATOUHUA.

joskus ku sain kohtauksen pienenä. meni taju. Ku siitä tokenin niin tajusin, että se vaan raahaa mua tukasta autoon ja lestakokoukseen. Saatanan "jumala".



Valtsun pitäisi kipaista vkloppuna täälläpäin. Eli päästään kunnon juoksulenkille. : P Jos se tulee. Mutta ainaki Tollo tulee, että sen kans ainaki. En oo nähny sitä pitkääääään aikaan.  että mä haluan jo pois kotoo. Sunnuntaina onneks, pääsen helvettiin täältä...

2 kommenttia:

kommenttia :)