Runoja

 

Itke pois,

iske kipu paloiks.

varo mihin astut ,

helposti hukut ja kastut.

Kävelen pois,

mitä mul enää huomenna oisi?

jos jostain joku onnea soisi,

sinut luokseni toisi?

Alas painan pään,

sen näen, pienen pieni perhonen.

kevyesti liitää siivillään.

Toivonkipinä pieni,

hetkeksi valaisi tieni.

Sitä seuraamaan jäin,

Lopulta totuuden näin.

Juoksin yksin pimeää päin.

En yksin halua olla täällä.

Pelottaa.

Seison tyhjän päällä.

Sen sanaton kieli,

kieroutunut ihmismieli.

Kyynel poskellas vierii,

nauraen, ilkkuen kierii.

Pisara tippuu alas,

Tiedät sen, olet läski valas.

Täysillä, nopeammin juokse,

ehk pääset unelmasi luokse.

Entä jos se sanoo jäät yksin?

että mä kevyemmistä tyksin.

Nojaan vasten puuta,

keskellä kylmää yötä.

Katselen kuuta,

ajattelen sun suuta.

En irti ajatuksista saa muuta.

Antaa kyyneleiden valua.

Vedän keuhkontäydeltä nikotiinisavua. 

Yritän ajatella 

mutta pääni on sumea,

ei sitä pysty lukea.

en enään saa unta,

ilman sua se on mautonta

Anna mun olla,

mene pois,

istun yksin katolla.

Ehk kaikki helpompaa olla vois,

jos itselleen onnen sois.

Sydämessä pienen pieni särö,

annan sen pois.

Sade piiskaa kasvojani.

Katson kauas,

löydänkö toista kaltaistani.

Mutta sanot, luokseni palaa,

mietin sanoja salaa.

En kestä yksin,

synkin mustin ajatuksin.

Mitä mä oikein teen?

Menin taas oksenteleen.

Oliko asia uus?

ei,

mutta se on suuri salaisuus.

Mä juoksen ja juoksen,

karkuun tätä sisäistä sikaa,

se on mulle näkyvää likaa.

Taitaa olla korvien välissä vikaa.

Sydämeni jyskyttää ja lyö,

tyttö, ethän enään tänään syö?

Katson sua,

mietin mua.

Tästä ei mitään tuu,

alan vain enemmän katuun.

Sydämessä pienenpieni viilto,

silmissä vihan ja surun kiilto.

Piilotin sen,

nyt palasiksi karisen.

Haluan vain pois lentää,

en puukottaa selkään.

En jaksa sua enään,

en muista mitään hyvää,

ei ole mitään pyhää,

ei järjen jyvää,

ei ole sitä tunnetta syvää.

Haluan pois, 

kaikki paremmin ois.




Voiko toinen todel muuttua?
Ei, mä en voi muuta kuin paikalle juuttua.

ymmärrän, toisille on turha suuttua,
Anteeks, mä yritän koko ajan muuttua.

Sä petit mut,
Ajattelit, et tottakai pidän sut?

Haista vittu,
mä oon helvettiin kahlittu.
Sun mielestä kaikki on sallittu?






Jonkin sua hallitsee,
salaa, julmasti vallitsee,
Lopulta kahlitsee.


Mikään ei enään auta,
ei järkeä päähän kalauta.
Auttakaa jumalauta.
Tuleeko tästä sun hauta?

Kaiken sisimpään piilotin,
ulkoapäin kiillotin.

olen nähnyt  jo elämän,
Hymyn huuliltani selätän.

Haluan tästä  pois,
eikö sen aika jo ois.

En pysty,
romahdan alaspäin,
ylös katsomaan jäin.

Se on ohi,

mun sisällä kuohuu,

ajatukseni huojuu.

Vedin tupakista savun,

tarkkaan mietin viestiin joka tavun.

Tunne sitkeä,

piti taas joitain sanoja kitkeä.

en jumalauta ala itkeä.

Annoin tilaisuuden nähdä,  halata,

viimeisen kerran tavata.

Ei tarttis mitään salata.

 Mutta ei nähty siis,

sanottiin vain viestein näkemiin

Ei suolaa kaadeta haavaan,

ei jatketa samaan kaavaan.

Ehkä sopu saadaan.

Kuljetaan omia teitä,

ei enään ole meitä.