Kerrankin pirtee ja iloinen känni!

koulun jälkeen oli väsyny olo, ei kiinnostanu mikää, päätä särki. Olen läski, olen läski soi päässäni koko ajan. vitutti. kävin lenkillä.

minnin kans haettiin hieman alkoholia, rikoin rahan ostin geishan suklaalevyn, väänsin sen läskiin naamaani. juotiin ja katsottiin leffaa. kassulle juomaan. Nyt kun tulin kämpille, minni saattoi, käytiin grillillä, ostettiin hampurilaiset söin, kävin vielä naapurin kanssa tupakilla. Tulin asunnolle, join vettä, oksentin tahallisesti, join lisää vettä, niin kauan että lensi kaikki hampurilaismössöt ylös.

nyt oon ympäriinsä kuullu juorua musta ja siitä (suutele vierasta miestä kirjoituksesta tyyppi) miähestä.

Mä ajattelin, että se on ihan kiva ja komee. Että mikä estää? Eikö nuoruus pidä elää kunnolla? jos nyt kun mennään samaan paikkaan lauantaina sen kanssa juomaan. Niin voisi kysyä ollaanko enemmänkuin kavereita? ettei muitten tartte puhua kaikkee paskaa?

mutta taas tulee eteen seksi? en oo siihen valmis. tai en tiä. pitäiskö mun vain heittäytyä hetkeen ja kokeilla? sehän on normaalia. ihmisellä on seksihalut? Muta ittestäni en tiä. Kun ei tee mieli, kuvotan itteeni yms. pelottaa, että harmittaa sen jälkeen, tunnen itteni turhaksi. yms.

Onko se oikein, jos alan seurustelemaan ja meen sänkyyn? on, se nykymaailmassa.

Mutta mun periaate. Jos me nyt seurusteltaisiin. me ollaan nuoria, ja se ei vitussakaan kestäisi loppuelämää meidän suhde. pane nyt sitten, ja jäljestäpäin harmittaa? entiä haluanko sitä. No ainakin kysyn siltä, mitä se haluaa, seurustella, vai pelkkiä kavereita. Sitten kai voidaan hetken seurustella ja se taitaa jäädä siihen että en halua panna?

Onko mulla sairas ajatusmaailma?