10 tunnin työpäivä takana. En syönyt mitään, oon sellaisessa paikassa sijaisena jossa ollaan yksin työvuorossa. Mua jännittää vähän, huomenna alkaa toisessa työpaikassa työt, enkä tunne siellä paikkoja, oon alussa varmaan ihan hukassa..

Sain motivaatiota menin tunnin lenkille. En kehdannut lähteä toppi päällä. laitoin hupparin. tuli tuskanhiki ja kuuma. tein sen jälkeen vatsalihaksia 20x3, selkälihaksia 10x3, punnerruksia 10x3, pohkeet 10x3, polvikyykkyjä 10x3

miks mä en tee tätä joka päivä. olisin paremmassa kunnossa.. huomenna en kumminkaan jaksa. Haluaisin mennä juoksulenkille, hölkkälenkille. Mutta pihalla on niin myöhään valosaa ja mulla on yleensä alkaa työt aikaisin, en voi mennä yöllä lenkille. tarvitsen unta, tai ainaki yrittää nukkua. En kehtaa hölkätä tuolla toppi päällä. olispa jo syksy ja pimeää. saisi tunkea vaatetta päälle, piilottaa kroppa ja painella eteenpäin.

mietin tässä, että joskus mä menin päivittäin 11km lenkkejä, jaksoin jopa hölkätä sen kokonaan! Liikuin tosi paljo, en syönyt mitään ja jaksoin.

nyt menee alkoholia, 4max askia tupakkia viikossa, syön jonki verran, en oksenna aina. liikun paljon vähemmän kuin ennen. tuntuu ettei aika riitä, tuntuu etten jaksa, en saa motivaatiota. kaikki karannu käsistä.

Mä näin eilen painajaista, sitä samaa, että kavahtelin hereille, joku oli mun asunnossa, enkä päässyt karkuun.
Ja yhtäkkiä näin JP:stä unta. tyypistä minkä kanssa mä joskus seurustelin. Joka on ainut kenen kanssa mä oon ollu sängys. kaikki paska nousi mieleen.
Kuinka se aina halusi sitä ja mä en nauttinu siitä yhtään. Päätin että mä en voi jättää sitä. Mutta se olikin aivan hullu, agressiivinen, ei tullut kenenkään kanssa toimeen, haastoi kännissä kaikille riitaa, oli mulle kusipää. tuntu, että se ei muuta halua kuin pillua.  en kestäny ja jätin.

Taas tuntuu saastaiselta, miten olen voinu tehdä tuon erehdyksen silloin. Ja nyt kun mietin, se oli mun ainoa henkilö jonka kanssa olen ollu niin. ja siitä on jo reilu vuosi.

kaikki luulisi varmaan hulluksi mua, et oo saanu vuoteen? ei ole tehnyt edes mieli.

Nyt jännittää Karin kohdalla. kari on ainut ihminen aikoihin jonka kanssa mä todella voisin olla. Se on tuttu, ja meillä on tuttu kaveripiiri ja se tulee mun sisarusten kanssa toimeen. sitten taas pelottaa että kiinnyn liikaa ja kaikki loppuukin liian pian.

Ollaan soiteltu, tai se on soitellut mulla. sano että haluaisi olla vklopun mun kanssa. :) mutta en vielä tiedä onko mulla vapaata. huomenna nään työvuorolistat.. toivotaan että on..

Siinä teille sairasta luettavaa!!! : )))) Tänä yönä mä yritän nukkua, toivon että saan nukuttua...