Ruokin teron siskon kissat, kun sen exä oli pyytäny..
karista ei kuulu mitää. Mä mokasin eilen. Nyt se varmaan menetti loputkin kiinnostuksen rippeet? Mä olin niin väsyksissä muutenkin, ahdisti karin käytös, ahdisti riita isän kanssa. (puhuin työpuhelua maanantaina, isä huutaa äitille naamapunaisena, niin että taisi kuulua puhelimeen asti.. menin huutamaan isälle takaisin, että oli tärkeä puhelu, pidä joskus pääsi kiinni, äläkä huuda äitille. tuli hirveä riita ja se yritti lyödä.)
Miksen mä voinu vaikka heti halata sitä. sanoo että oli ikävä. No en oikein saanu siihen tilaisuutta. mutta niillä olisin sen voinut tehdä. Se ei edes koskenu muhun. Tää on tainnu latistua koko homma..
ennen se joskus laitto käden mun reidelle kun istuttiin niiden keittiössä.
me ei puhuttu paljon mitään. mä pelkään, pelkään, pelkään..
miten mä olen voinu mennä ihastumaan näin. mä en jaksa, kumminkin se kohta sanoo että ollaan vaan kavereita. mitä mä sitten teen? nyt me ei nähdä kun vasta ensikuun puolella.. jos se enään haluaa mua edes nähdä.
mä voisin lähettää sille että hyvää yötä ja sydämmen. en mä uskalla. ei sekää ole pitkään aikaan sellaista laittanut. Mä vihaan epätietoisuutta, nyt nousee itseinho pintaan. miten mä jaksan tätä samaa rataa vielä?

Lähetin cabsulle viestin että saisinko tulla kylään taas, kun ahdistun mun kämpän luukkuun. se ei vastaa. mä en saa nukuttua tänä yönä.
Mun tekisi mieli vain istua pihalla, kämpän edessä penkillä, lämmin takki päällä, vahdata tyhjyyteen ja vetää tupakit loppuun. saisin tän kaiken loppuun. tän tunteen loppumaan. mua puristaa jotenkin. huono olo.
voi mä uskon,että susta tuntuu pahalta.. Mutta koita jaksaa<3 aurinko saapuu kyllä taas pian:)
VastaaPoista