menin vielä eilen juoksulenkille. mua ahdisti niin lujaa. oli pakko saada höyryt ulos. Mulle on taas alkanu tulla niitä paniikkeja. kun kävelen keskustan läpi. rupee jännittään, hengästyttään, jalat ei tottele, yritän ollla katsomatta ympärilleni. koska kaikki vahtaa. mulla oli tuollaisia kun olin läski ja mua pelotti mitä muut ajattelee. nyt tuo tilanne on palannut..
Tänään söin työharjottelupaikalla 3lihapullaa, perunamuusia. ällötti. en oksentanu. ohjaaja tunki mun naamaneteen unelmatortun palan. söin senkin.. lehmä.
Kävin yhden asiakkaan kanssa 4km kävelyllä.
Sitten sain iltapäivällä älynväläyksen. lähden pyöräileen, käymään kotona. En oo tänä vuonna ajanu metriäkään pyörällä, nyt sitten humahti 49km putkeen. Ai stana ku on takalisto kipee.
mä oon jopa ylpee itsestäni. mutta en noista syömisistä.
Joo pyöräilyllä on vähän sellainen tapa :P Itsekin melkein itkin kun pyöräilin toisena päivänä putkeen puolet tosta sun matkasta :S
VastaaPoistaHyvä etten oksentanut :)
Et ole lehmä! Herkuttelu on välillä salittua ja noista ahdistuskohtauksista, kannattaisiko ehkä mainita niistä jollekin, jos ne todella pahaksi menee niin lääkitys auttaa..
Tsemppiä!