pelottaa

Eilen mulle alkoi tulla aivan kama olo. En enää jaksanu olla yksin. hajotti niin lujaa. Kysyin PR:ltä että lähtisikö se mun kanssa lenkille. Ei se ehtiny, kun oli pakko lukea kokeisiin.
Yks mun kaveri, kysyin siltä tuleeko se kahville, ei jaksanu kun oli niin kaukana. Mulla alko jo kiehumaan. Tämä henkilä lupas mulle toissapäivänä, että tuo mulle tupakkia, Kun oon nakannu sille vaikka kuinka monta, kun sillä oli loppu. Mutta eipähän tullut. kyllähän se silloin aina käy mun tykönä kun sillä ei ole tupakkia. Ja lainaa rahaa. mutta muuten ei. Se lupasi tänään, että lähtee mun kans johonkin. Mutta ei oo ottanu yhteyttä. Mahtava ystävä.

Tänään koulussa söin kahvitauolla palan mansikkarahkapiirakkaa. En oksentanu. Alko ääni päässä piipittään. En päässy matematiikan tentistä läpi! helvetti! ja huomenna on yksi toinen koe...

Kun pääsin koulusta valmistauduin jo että meen sen pojan kanssa luistelemaan, että kuluisi se piirakka. Mutta selähettääki että ei mennäkkää. Mua alko vituttamaan, en tiä miksi. Avasin jääkaapin. tein normaalia ruokaa. Paistoin kanasuikaleita ja riisiä. Söin. join maitoo. ja oksensin. Mua rupesi tärisyttämään, itkettämään. Tuntu että mä räjähdän sillä hetkellä. Olisin halunnu puhua jollekki. Ahdisti ja itketti en halunnu olla yksin. Meinasin soittaa terolle, sinne olisin varmasti voinu mennä mutta en mä pystyny. Ja noille muille en viittiny soittaa. teki mieli mennä sen tytön työ, jolla on se anoreksia mistä puhuin. Mutta en mä voinu. Meinasin pillahtaa itkuun. halusin tosiaan jutella jollekki. Mulla oli jo puhelin kädessä, siinä luki äiti. Meinasin soittaa ja sana: Äiti mä en jaksa! Oon tyhjentäny melkein koko jääkaapin, oksentanu, en jaksa koulua, tartten kohta hoitoo.

melkein painoin vihreää luuria, mutta viimehetkellä tajusin, etten mä voi tehdä sitä.

Mulla ei IKINÄ oo ollu tällaista oloa.. En enää saa sanoin kuvailla sitä mielentilaa kun se on nyt menny jo jotenkin ohitse. Laitoin pipon, hanskat, takin, kaulahuivin, lenkkarit jalkaan ja lähdin pakkaseen kävelemään. Kuulokkeet korville täysille, itkin enkä jaksanu ajatella mitää. Oli saatanan kyllllmä. Kävelin tunnin. ja nyt kalisen asunnolla.

pelottaa, että tuo olo tulee uudestaan. Mä joskus tosiaan luulin itteeni vahvaksi ja että mä kyllä kestän, mutta nyt hajottaa aika lujaa...  :D