maanantai 30. tammikuuta 2012

fucinggggg fucinggg fatt

Päivä 25: Miten aiot jatkaa eteenpäin sen jälkeen, kun olet saavuttanut tavoitteesi? Musta tuntuu tällä hetkellä etten pysty saavuttamaan yhtää mitäääää!!! :(( Mutta luulen että samalla tavalla jatkuu, en pysty elämään enää normaalisti.


Aamulla söin koulussa aamupalaleivän. Ruisleipä, juustosiivu, kurkkua, tomaattia, kinkkusiivu.

jaksoin ihan hyvin päivän. Kahvia kyllä juonu varmaan pannullisen yhteensä, ja novellea aika paljon. ja 2 maitolasia. Jälleen päänsärkyä, buranaa, Autokouluun. pihalla on ihan järkyttävän kylmä. Meinasin jäätyä hengiltä kun kävelin autokoululle ja sieltä takaisin. ja lenkkiä siitä tuli vain 3km. Sen jälkeen kokeisiin lukua. ja olikin jo ilta.

Rupesi ahdistamaan, että en oo liikkunu yhtään. Laitoin musiikkia korville. Väänsin vatsalihaksia. 80 kohdalla luovutin, pidin tauon, tein 20, tauko ja 20. Punnerruksia, en laskenu. Kuuntelin tanssibiisejä ja tanssin. vahtasin itteeni samalla peilistä. tanssin, tanssin. katsoin kuinka mun ihramaha hölsy. pelkät rintsikat päällä tanssin. Mua alko kuvottamaan, niiiin saatanasti se ihminen siellä peilissä. löllyvä pullamaha hölsy ja tärisi musiikin tahtiin. Alko jo naurattamaan ja itkettämään. Jatkoin ja jatkoin, aloin entistä enemmän vihata itseäni.

Astuin puntarille. 62.2kg. tosin iltapaino, mutta ihan sama. Olenpas pikkuisen lihonut. HELVETTI. mä pienesti ajattelin, että meen parempaan päin kun syön silloin tällöin vähäsen, enkä paljoa voi lihota. Mutta tässä tulos. no ei mikää ihme kun en oo liikkunu paljon ja syönyt jonkin verran, kotona oksennellu, ryypänny. Stanan sika. Olin kovalla itkulla päässy alle 60kg. ja mitä mä nyt oon tehny. Oon pettyny itteeni ja tuntuu että olisin pettäny kaikki. hävettää. anteeksi.

ja viinapullo odottaa jo avaajaansa viikonloppuna.

1 kommentti:

  1. Kiitos kommentista :)
    Tiedän niin ton tunteen kun tuntuu ettei mikään tule koskaan onnistumaan, mutta sitten muistuttaa vaan itsellensä, että kyllä kaikki järjestyy kun vaan luottaa siihen että pärjää. Se onkin sitten taas vähän hankalaa välillä, mutta pienin askelin eteenpäin. Ja kyllä sä onnistut!! Tai sitten sellainen villi idea, mikä mulla on vähän alkanut pyöriä päässä,hyväksyä itsensä sellaisena kuin on ja keskittyä elämään :)
    Tsemppiä!

    VastaaPoista

kommenttia :)