keskiviikko 3. elokuuta 2011

Ajattelin, minä selviän tästä aivan itse.
En tarvi apua.
Suljin itseni huoneeseen, yksin. Suljin oven. En päästä sinne ikinä ketään.

Mutta huomasin, että en jaksakaan tätä yksin.
Tipun alemmas ja alemmas.
En pysty nousemaan ylös.

Pieni alamäki elämässä tuntuu romahdukselta helvettiin, vaikka olen kokenut kovempaakin.

kaikki yhteensä. mitä se on.
Mä en jaksa enään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

kommenttia :)