Kaikki menee päin helvettiä... Olin kokonaan unohtanut puhua poikaystävälle mun sairaudesta (en viitsi mainita, en siis tätä syömishäiriötä tarkoita vaan jotain muuta), ei vain tosiaankaan tullu mieleen koko asia tän kaiken ihanan onnen keskellä. Eilen se välähti mun mieleen, pelotti.. No mä sanoin sen puhelimella sille, kun se ei ollut kotona, ja sitten mulla on vielä sydänvika, senkin sanoin. Kaikki pois alta, pamautin kaikki asiat puhtaaksi!! Ja aavistelin miten käy, ja niin kävi. Sepä vastasi että ensin sen äiti kuolee ja sitten mä puhun sille tuollaisia. Vastasin, että kaikki on nyt susta kiinni, että jaksatko katsella tällaista ja sanoin, että rakastan sitä. Se vastaa: Tartten miettimisaikaa, että se ei tiedä mitä ajatella tästä kaikesta, ja että puhutaan huomenna, kun se pääsee koulusta.
Ja nyt sitten ollaan siinä päivässä. mä sekoan!!!!!!! Odotan, odotan ja odotan koska se pääsee koulusta ja koska se soittaa ja käskee mut sinne. pelottaa että nyt loppuu tämä tarina. Voi helvetti.. : ( Mä en jakkkssa. 
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
kommenttia :)