Tänään kävelin aamulla 11km lenkin. Ja nyt onkin yhtäkkiä nenä tukossa ja kuumetta. Äite taas mäkättää, että vastustuskyky huonontunu ku liikut ja oot laihtunu liikaa.. -.- mä en jaksa kuunnella tuota paskaa..
Ja poikakaverin ja mun välit ei tullu enään samanlaiselta kuin ennen.. Tuntuu keskustelukin jotenkin vaisulta ja tekinäiseltä.. Huomenna sitten taas nään sen. Toivottavasti ei ole kuumetta.. No jos on aamulla niin sanon äitelle silti että ei ole, että pääsen kämpälle ja saan olla rauhas, eikä tartte olla sen kytättävänä.
en saa nukuttua, ahdistaa. Lähetin poikaystävälle hyvänyönviestit ja se vastas vain : öitä.
Aina kun se lähettää jotain on perässä sydän, nyt ei mitn. Aavistan, että kaikki ei ole kunnossa, vaikka niin se torstaina väitti.Pelottaa, että se jättää mut. En ole mikää unelmien tyttöystävä, voisin olla kauniinpi ja laihempi. Aina kun se katsoo mua silmiinkin, mulle aina tulee vainoharhaisia ajatuksia, että naama näyttää kamalalta yms. Ja mulla voisi olla parempikin kroppa, se voisi löytää paljon paremman muijaan kuin minä.. Se voi ihan hyvin jättää mut. Ja nyt mä jotenkin syytän mun läskejäni. Jos olisin laihempi, niin ehkä viehättävämpi? No ei se ny niin oo, mutta ajattelenpahan nyt niin. Makasin sängyllä, kylkiluut ja lanneluut näkyy ihan hyvin, mutta niitten välissä on pehmeää pullamössömahaa.. Tekisi mieli ottaa siitä vain kiinni ravisuttaa sitä lilluvaa paskaa ja leikata se helvettiin.. : /
Mihkä ihmeen kehään mä oon jääny kieppumaan.. haluan pois tästä, elää normaalisti.. EN PYSTY. Jospa tästä leikisti alotan syömään normaalisti, alkaisi paino heti kivuta taivaisiin, ja en kestä sitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
kommenttia :)