Ma-ti Välisenä yönä taas kamun kanssa valvottiin, katottiin muutama elokuva, käytiin lenkillä. ja tiättekö mitä. Söin lautasellisen makaronia, seassa tonnikalaa. En oksentanu. En tiedä oikein itkeäkö vai hymyillä..? Nukuttiin muutama tunti ja koulussa meinas koko ajan nukahdella. Söin leivän ja omenan.

Nyt ahdistaa ja vituttaa mitähän puntari näyttää vkloppuna.. Oon pettyny itteeni...
kuuletko tuon?
Surullisen äänen huilun,
Miten kiipeän ylös tämän pohjattoman kuilun?
Paljon haavoja sain,
Osasta selvisin, toisista jälki jäi.
Jälkiä seurasin, joista turvaa hain.
Itseni löysin vain.
Pidä kulissejä yllä,
jonain päivänä,
selviät tästä kyllä.
Huomiseen täytyy vielä herätä,
älä jätä,
täytyy voimia kerätä.Kauniita vartaloita sikinsokin.. : / Haluaisin kiinteän ja urheilullisen kropan, mutta oon juuri sen vastakohta. oon kyllä tiputtanu painoa vaikka kuinka paljon, mutta mun vartalo on löysä paska.. Sen eteen pitäisi päivittäin tehdä töitä, käydä salilla, syödä monipuolisesti ja terveellisesti. Mä en pysty siihen. mä en saa itteeni päivittäin salille, kehtaako tällainen edes mennä sinne? tajua mistään mitään. ei ole motivaatiota. leikin vain syömishäiriöllä ja laihdun sen turvin väärällä tavalla.
Eli mun harrastus: älä syö mitään. jos syöt: oksenna. ja liikunta on vaan kävelemistä ja juoksemista niin paljon kuin jaksaa.


Piti jotenkin asia selittää.., että jättäny herkut kokonaan pois ja, että syön terveellisesti, liikun paljon.. Ja se sano, että miten ihmeessä ootkin voinu noin paljon pienessä ajassa laihtua. ja mua rupesi ahdistamaan koko keskustelu.. >: P

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
kommenttia :)