miksi minä olen minä?

Miten mä saan itseeni kontrollin, miten saan itseni kuriin. tekisi mieli nirhata itseni. miten mä olen vajonnut tällaiseen...
sunnuntaina join. jäätävässä krapulassa maanantaina kouluun. söin kouluruokaa, laattasin vessassa. koulun jälkeen kävin kassun kanssa pitsalla, ajoin tuhatta ja sataa pyörällä asunnolle ja oksensin. Kävin maanantaina cebsun kanssa hölkkä/kävely lenkillä.
mä en mahdu enään vaatteisiin..
eilen söin koulussa, oksensin.  kämpällä söin leipää en oksentanut.. kävin ropsun kanssa lenkillä, se ajo pyörällä ja mä hölkkäsin. mun kuntokin on rapistunu pilalle. mua suututtaa mua vituttaa. mua hävettää.
ropsu pyysi mua tänään muiden kavereiden kanssa ostoskeskukseen. se katseli autoon jotain osia, yms. Mua oikeasti rupesi itkettämään kun istuin autoon, mun makkarat rullautui kasalle, kiskoin hupparia eteen. Katselin kun ropsun kaverin tyttöystävä sujahti autoon. niin pieni ja kaunis tyttö. laiha. ei läskimahaa, täydelliset jalat, kiinteä. mä löllyvä kasa. varmasti kaikki puhuu musta kuinka olen isontunut, mä tiedän sen. Koska yksi mun tuttu on vähän lihonut, ei paljoa, mutta sen huomaa. kaikki puhuu selän takana, että kylläpä se on muuttunut, lihonut aika paljon.
Mitähän musta ajatellaan. hyi vittu mikä ällökasa. Jos mun turhaa sielua ei olisi olemassakaan, mun ei tarvitsisi olla tän kehon sisällä, miettiä mun sairasta pään sisältöä.

mä purin huulta ja astuin puntarille. ...

..
68.7kg
jumalauta mä olen paisunut. mä en jaksa.  Kävin äsken kaverin kanssa lenkillä. se pyysi mua salille huomenna. sanoin heti joo. sovittiin että ruvetaan käymään 2 kertaa viikossa salilla. ehkä aloitetaan vielä kuntonyrkkeily.
Nyt mulla olisi säännöllistä harrastusta.
Jonkin lainen järkevä tapa laihtua. mun mieliala nousi vähän. ehkä tämä tästä joskus.

Mun läskimaha kurisee taas. onneksi  ei ole yhtään mitään jääkaapissa. saatana, miten oon päästäny itseni tähän. mun on pakko pakko pakko pakko skarpata. en voi lillua tässä saatanan itsesäälissä, vaan ottaa niskasta kiinni..

kari on soittanut mulle tällä viikolla 2 kertaa. pieni haikeus. mutta helpotus, että se pitää yhteyttä muhun vaikka laitettiin pokki. eli en ole ihan paska ihminen. me ei olla puhuttu mistään tunteista, sovittiin vain ekalla soitolla, että olemme vain kavereita. Mutta voi helvetti kun olisin haunnut seurustella. mutta en uskalla sanoa mitään, koska siitä ei tue mitään, eikä se pidä musta. enkä kehtaa astua sen simien eteen koska oon lihonut, aivan helvetisti siitä kun viimeksi ollaan nähty.
ollaan vaan juteltu kuulumisia, se puhunut työhommistaan, viikonopun ryyppäyksistä yms.

helpotus että se otti muhun yhteyttä, eikä tarvinnut joka ilta nukahtaa synkkiin ajatuksiin.