Tästä ei tuu mitään, ei yhtään mitään.. Söin työpaikalla normaalin annoksen. Lihakeittoa. jälkiruokavanukas. yksi ruisleipä. Itseinho nousee esiin. menen pukukopin vessaan. Kaikki lentää helposti ylös, olo helpottuu.
oon ahkeroinu tänään monta tuntia näyttösuunnitelmaa.
Miten lähihoitajaopiskelija voi olla näin pimee? pitää tällaista. oksentaa työharjoittelupaikalla?
Mä vaan kuvotan itteeni. Olin kavereiden tykönä kylässä. Sinne oli matkaa 4km. tarjottiin jäätelöä ja kahvia. Kieltäydyin, mutta ne sano että syö ny kun tarjotaan. Minä söin. katumus nousee esiin. Lähden asunnolle pikavauhtia. Vessaan ja oksennan puolisulanutta jäätelömössöä ylös. huuhtelen hampaat, pesen ne, syön purkkaa. Teen vatsalihaksia itku kurkussa.
huomenna mä en oksenna.
uusi lukija. <3
hyvä päätös :)
VastaaPoistaoon lueskellut blogiasi välillä enemmän välillä vähemmän, nyt kuitenkin ekaa kertaa kommentoin. Pysäytti meinaan toi lause ''miten lähihoitajaopiskelija voi olla näin pimee?''.
VastaaPoistaAloin melkeen itkemään. Oon itse 20v lähihoitaja, opiskelen sairaanhoitajaksi, töissä meikussa (iso sairaala sen takia ehkä uskallan tän sanoa :D). Mulla on kaikki hyvin.
Paitsi että myös minä oksennan työpaikkani vessassa äänettömästi ja myös minä tiedän miten kamalaa se on ja miten väärin ja miten se ei ole todellakaan terveellistä ja miten myös minäkin haluan olla se laiha tyttö.
Muistan vieläki ekan kerran kun oksensin, ja mielestäni näytin kauniille sen jälkeen, jopa mun silmäripsetkin näytti kauniille ja olin täynnä energiaa ja ajattelin: aina joskus, välillä, jos sattuu tekemään mieli herkkua, mä vaan kokeilen.
4 vuotta kamppailtu tän kanssa enkä todellakaan enään oksentamisen jälkeen näytä lähellekkään kaunista.
Pointtina oli kai sanoa että et ole yksin tässä meitä on monia. ja hang in there tai jotain, tiedän mitä se voi olla.