Mä puhun niin paljon paskaa, että mua kuvottaa. Aina jos en ole kotona vkloppuisin, pitää selittäämiksi. Aina jauhan paskaa, että teen tehtäviä rauhassa, käyn jonku kanssa salilla ja lenkillä, ja sanon etten jaksa tulla kotiin kun kumminkin isä huutaa sielä, en saa olla rauhassa, oskuveli on siellä varmasti kännissä, ihan mitä vaan keksin. Vaikka meen oikeesti jonnekki juhliin ja juon alkoholia. Jos äite tietäisi sen se suuttuisi ja kunnolla. Tai jos se tietäisi, että mä tupakoin. Mä valehtelen ihan sairaasti. Se kuvittelee etten polta, enkä juo. Se ei tiedä edes, että mulla on poikakavereita ollu. Aina kun joku tuttu kysyy äiten aikana että onko mies ehdokkaita. Äite vastaa, ei meidän tyttö sellasia katsele. Sitten vasta kun on opinnot opiskeltuna yms.Tietenkin mä voisin suoraa sanoa sille kaikki. Mutta en pysty. Koska se olis sille liikaa. Lestadiolainen kajahtanut äite.. : P Enkä mä halua pilata meidän välejä. Ja se luulee, että oon vahva ja järjissäni. Se itse on sairaanhoitaja ja rautaiset hermot, pitkäpinnainen, viisas ymsyms. Entä jos se tietäisi, että pelleilen syömisellä? En haluaisi syödä, mutta se on pakko, etten paljastu.
Mua hävettää, syön äidin tekemää ruokaa ja sitten oksennan ne.
Miten mä edes pystyn olemaan normaalisti sen edessä ja katsoon silmiin. Kuinka paljon mä oikein valehtelen äitelle.. Ja vaan sen takia, ettei se joutuisi pettyyn muhun, ja etten menetä sen luottamusta. Ja en ikinä voisi kertookkaa sille, se suuttuis ja kunnolla. :D
No nyt ainakin oon kotona, enkä juomassa. Tänään oon käyny 5km kävelyllä vaan. Syöny kotona ruokaa---> oksentanu. Veljellä pitsaa--> oksentanu
Hyvää Uuttavuotta kaikille! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
kommenttia :)