keskiviikko 14. joulukuuta 2011

pettynyt itseeni

Puhutaan mielenterveydestä, syömishäiriöstö yms, itsetuhoisuudesta tunnilla. Mua alkaa ahdistaan ne tunnit. Kun katsoo opettajaakin, mietin että kaikki näkee mun läpi millainen hullu mä oon.


Peitän ranteen hihalla. En oo pitkiin aikoihin tehnyt sellasta.  Koska ei mun tartte ja välttelen sitä, en saa siitä mielihyvää. En edes muista mistä ne oli tullu. Olin vain ollu juovuksissa ja kun katsoin niin oli rantuja ranteessa. Onneksi ne on vaan pieniä, voi olla vaikka kissanraapaisuja. Toivottavasti huomenna ei ole hoitotyötä koska siellä pitää olla t-paita. Kämpällä keitän makaronia, syön, en tiä miksi, koska tiän mihkä se johtaa. Ja niimpä taas istun pöntön vieressä ja oksennan..

Eilen soitin P:lle et mitä se tekee, voisiko se hakea tupakkia. Se sano, että juo ja sen paperit on hukassa että tepsa hakee.. tepsaki oli siellä juomassa. No se lipsu sitten siihen että mäki join 9 kaljaa. ja tiistai keskellä viikkoa.. Mutta alkoholi saa mut hetkeksi iloisemmaksi, koko ajan täytyy selvinpäin esittää positiivista ja mukavaa ihmistä. No siinä sitten juotiin ja juttelin niitä näitä P:n ja tepsan kanssa. Ei välejä selvitetty ainakaa tepsan kanssa, ja kai ihan hyvä, mä en jaksa puhua paskaakaa, kun se ei myönnä mitään sen kusetuksesta kumminkaa, jos se edes tietää kaikkee mitä tiedän siitä. kassuki tuli poikakaverinsa kanssa juomaan sinne. Teron sisko pyysi mua sen työ, ja sieläkin oli porukkaa, ja oli mukavempaa. Yhtäkkiä teron sisko sanoo mulle että terolla ja sen likalla meni poikki. Mulla melkein loksahti suu auki.. No siinä sitten harmittelin, että voi voi, harmi, ne oli ihana pari, miten nyt niin kävi. yms. Oikeastaan, mulle tuli jotenkin kiva olo. koska kai mä vieläkin jotaki teroo kohtaan tunnen. Ja nyt hävettää se ajatus. Voi sitä raukkaa. Ihmettelin, että miksi teron sisko mulle sen kerto, me ollaan aika hyviä kavereita ja se sanoki mulle joskus että se teron likkakaveri on epäkohtelias ja että ei pidä siitä.

mä en oikeastaan tiä mitä terosta ajattelen. Ainaki haluan olla aina sen kaveri. Se on tosi tärkee, huolehtivainen. Se on tosi ystävä, ottanu mut monta kertaa sinne yöksi vaikka oon ollu kännissäkin, voin käydä sielä aina kahvilla yms.  sille voi puhua ihan mistä vaan ja se on rehellinen ja siihen voi luottaa täysin. Ehkä senkin takia pidän, koska kun me seurusteltiin monta kuukautta, me ei edetty sänkyyn ollenkaa, eikä se painostanu mihinkään, ei me edes puhuttu asiasta. En tiä miks mä laitoin edes sen suhteen poikki. Mutta kaippa se seurustelu on ihan turhaa tässä iässä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

kommenttia :)