Kyynel poskellasi vierii,

nauraen, ilkkuen kierii.

Pisara tippuu alas,

Tiedät sen, olet iso läski valas.

Nopeammin, nopeammin juokse,

ehkä siten pääset unelmasi luokse.

Entä, jos se sanoo: jäät yksin.

Ei haittaa, laihemmasta tyksin.

Toivon kipinä pieni,

valaisi hetkeksi tiesi.

Sitä seuraamaan jäit,

lopulta totuuden näit,

sittenkin yksin jäit,

juoksit yksin pimeää päin.

Et halua olla täällä,
pelottaa,
Seisot pimeyden päällä,
sen sanaton kieli,
kieroutunut ihmismieli.

Puristut surun alla,

mutta toisinaan saat leijua korkealla.

Alas painat pään,

sen näät,

onnellinen perhonen kevyesti lentää siivillään.