Kaikki ookoo, kaikki ookoo, kaikki ookoo.. Mä hoen ja hoen tätä itselleni jo monia kuukausia, ja aloin jo uskomaan siihen. Viikonloppuna olin vanhan kaverin luona juomassa, katsottiin vanhoja kuvia. ekoissa olin se normaali pulska minä. sitten alkoi vastaan tulla jotakin järkyttävää, ja sairaalla tavalla mahtavaa. kuvissa olin vitun laiha, aivan oikeasti laiha, mun jalat oli todella kapeat, mun mahaan ei istumakuvissa asettunut lainkaan makkaroita, mun kasvot oli kapeat, ei kaksoisleukaa naurukuvissa. langanlaihat kädet, vilkaisin hetken päästä itseeni peilistä ja aika suuri pettymys kolahti päin kasvoja. Mutta en mä enään palaa siihen mitä silloin tein. En toki ole aivan ylitse päässyt asiasta.hyvin on mennyt, aivan suht hyvin, nyt taas huomaan kuinka iso mä oon, .. äh. Mutta oon aikuinen ihminen enkä voi alkaa taas elämään samalla tavalla tyhmästi ja epävakaasti.

Käytiin paarissa, siellä yksi mies pyysi mua tanssimaan, suostuin, sanoin heti että olen varattu enkä koskenut siihen. Silti se jatko mun kanssa juttelua, kehui mua kauniiksi ja vaikka mitä.

miksi mun oma poikaystävä ei sano noin ikinä. mua alkoi melkein itkettää ja hetken oli päässä jo hulluja ajatuksia, kuten suuteleminen. kännissä salaa lujaa nipistin itseäni käsivarresta, hei haloo!! mulla on poikaystävä ja arki rullaa ookoo. en voi heittää sitä pois sen takia että joku kehuu mua. Reilusti yli vuoden kestänyt seurustelu suhde, en mä sitä uskalla lytätä pois.

Tänään miesystävälle tein yllätys illallisen, pientä suolaista ja juustoja. Pieni pilke silmäkulmassa, hymy huulilla. miesystävä astuu sisään, otan kädestä kiinni halaan ja osoitan pöytään: Jaa, mä meen nyt nukkumaan hetkeksi.

Kuin isku vasten kasvoja.. Nolasin itseni. jotain vitun juustoja, kynttilöitä.. Ei kiinnostanut. mieluiten nukkumaan kun minun järjestämään pöytään kanssani.
Itku meinasi nousta pintaan.