Sä huomaat, ettei sulla olekaan oikeita ystäviä. ketään joka kuuntelisi sua. tukisi sua. lohduttaisi sua. mun pitääkin nyt vain purra taas kerran huuleen ja painaa eteenpäin. mulla on epätodellinen olo.. miksi minä. miksi näin kävi. voi saatana!!
Mulle tuli yhtäkkiä ikävä sitä aikaa kun pyörin mun "hulivili" piirin seassa teininä, ryypättiin keskellä viikkoakin, pidettiin hauskaa. nyt en enään oikein edes tunne niitä ihmisiä.

mä olen parisuhteessa, käyn töissä. ryyppään harvoin. olen pirteä ja vahva naisen alku, muut sanoo.

nyt tuntuu että mä en jaksa. 

mä saan kuunnella monia, mulla itsellä vain ei ole olkapäätä jota vasten nyyhkyttää. oma kultakaan ei mua tue kovin paljoa. en ole varma tästä suhteesta, mutta en uskalla päästää siitä irtikään.

Eli, jos ei lääkkeet auta... joudun leikkaukseen. mua pelottaa sikana. 
voi luoja, en ole vieläkään kunnolla ymmärtänyt, mitä on tapahtunut..


mä oon miettinyt, ettenhän mä voi pitää tällaista blogia??
En mä voi jauhaa mun toista maailmaa aina tänne. jos jäisinkin kiinni? tai jotenkin tämä tuntuu typerältä? Mä olen kohta 20 vuotias nainen ja valitan tänne. 

mun täytyy lopettaa. 
ehkä jonakin päivänä poistan tän blogin.