Minä olen ällöttävä.
mitä vielä sanoisin.
mun päätä jomottaa, sykkii, särkee.
Olo on vain, että en jaksaisi. Aamulla olen herännyt kuudeksi salille. menen iltavuoroon.
Kohta on pitkästä aikaa viikonloppuvapaa. Haluaakohan poikaystävä sen viettää mun kanssani?
Mua niin vituttaa kun en saanut ongelmasta avattua suutani. Olisin halunnut sanoa:
Nyt mun ei oikein tee mieli seksiä, koska sinä haluat sitä vain kerran kuukaudessa ja jopa harvemmin. Tuntuu että pidät mua päävikaisena lehmänä, tunnen itseni epähaluttavaksi. ei se mitään jos sanoisit mulle että pidät musta, että olen ihana, mutta en minä ole koskaan kuullut niitä sanoja. En mitään, että olisin kaunis, haluttava yms. .. Teki mieli sanoa, että tämän vuoden aikana en ikinä ole kanssasi saanut orgasmia. En ole koskaan saanut mitään romanttista yllätystä, lahjaa, kukkia, et muistanut vuosipäivää, ja vaikka sen sitten sanoin, et välittänyt yhtään.

Tykkäätkö sä musta ollenkaan? Mikä mussa on vialla? oonko mä liian lihava? Tylsä?

Mutta enhän mä uskaltanut, osannut sanoa. Se nyt sunnuntaina halusikin seksiä ja minä idiootti annoin.

Olen taas vähentänyt syömistä. Tiedän että en saisi tehdä niin. koska mun pää ei ehkä kestä, mun kroppa ei kestä vaikka läski oonkin. Mulle tulee huono olo, pyörryttää päätä särkee, pelkään että saan kohtauksen.

Jos menisit pois,
sitten helpompaa ois?
Ehkä kestäisi en,
yksin ympyrää kiertelen.
Jos se mua kädestä tarttuu,
panssari ympärilleni karttuu.
Mun sisin horjuu,
kyyneleitä väkisin torjuu.

Mä ehdotan sitä. Poikaystävä sanoo, että kusihätä ja pitää mennä suihkuun.
näin kävi. tuli suihkusta, puki vaatteet päälle. Minulla naksahti, itketti. Olen päävikanen ällöttävä ihrakasa, niin eihän se mua  voi halutakkaan. Mutta kusihätä ja suihku syynä.. Se vain pakkaili tavaroitaa, oli menossa juhlimaan kaverinsa luo, mulla töitä. Sitten se kuunteli musiikkia koneelta. Kaikkea muuta mieluummin kuin panna rumaa ämmäänsä.

Miltä musta tuntui. voi jumalauta.. Käperryin peittojen alle. lopulta se teki lähtöä ja sanoi heippa, en jaksanut vastata. se kysy että mitä nyt kiukuttelet. (mitäköhän) mulla taisi muutama nyyhkäisy kuulua. se seiso vain ovella eikä tullut halaamaan, ei pussaamaan, ei katsoman mikä mulla on. Tokaisin sitten että heihei vain. ovi kolahti ja niin hän lähti. Sitten mä räjähdin, itkin itkin ja itkin. en ollut aikoihin itkenyt. Mulla ei ollut kaveria jolle puhua. parisuhteen takia erkaantunut kaikista.  vetäisin juoksuhousut ja lenkkarit jalkaan. juoksin juoksin ja hölkkäsin, hiki valu. Tuntu ihanalta koventaa vauhtia, huutaa perkelettä mielessä, laittaa musiikki täysille korville ja vaan jalkaa toisen eteen ja antaa kyyneleiden tulla. yksin pimeässä.  Seuraavana päivänä tuli meidän asunnolla kavereineen ryyppäämään, eli lauantaina, mulla oli aamuvuoro tulossa. Soitti vain että mitä kiukuttelija, tullaan sinne parin kaverin kanssa, moneltako menet nukkumaan, sanoin että kymmenelta. se ei ajattele mua ollenkaan? tai ei ymmärrä.. Piletys  jatkui aamuyöhön asti pienessä asunnossa..  Mä sain kaksi tuntia unta..
mä en osaa ilmaista itseäni, tai en uskalla sanoa, miltä tuntuu, että vituttaa. pelottaa että sitten sen takia tulee jutulle piste. Miten mies voi haluta seksiä vain noin kerran kuukaudessa? Eihän se ole normaalia. eli mussa on sitä vikaa.. En mä nyt kyllä itse ole koko seksin perään, vain miellyttääkseni toista. Mutta olisin onnellinen jos mulle sanottaisi edes sen sijaan, pidän susta tai rakastan sua, muttei sellaista kuulu.

Nyt kun en itse ole tehnyt aloitetta suudelmalle tai halaukselle, en niitä ole saanut yhtäkään. :D

mä en jaksa.,.....!!!!!!!!!!!!

Kumminkin jonkinlaista huomiota saan. kun olin tänään päikkäreillä se tuli hetkeksi viereen. tai sitten että se haki mut kotoa pois kun pyysin, yms. ja arki sujuu ja tulemme toimeen.  mutta, ei helvetti.. ei yhtään romantiikkaa.

Ja lääkkeetkin mua väsyttää tosi paljon ja ehkä nekin vaikutttaa mielialaan. ja mua pelottaa että ne ei ala auttamaan, Olen muutaman kerran pyörtynyt, armottomia päänsärkyjä muutama,  annosta nostettiin. mua pelottaa että mun pää leikataan.  mua pelottaa tulevat tutkimukset.

Sä huomaat, ettei sulla olekaan oikeita ystäviä. ketään joka kuuntelisi sua. tukisi sua. lohduttaisi sua. mun pitääkin nyt vain purra taas kerran huuleen ja painaa eteenpäin. mulla on epätodellinen olo.. miksi minä. miksi näin kävi. voi saatana!!
Mulle tuli yhtäkkiä ikävä sitä aikaa kun pyörin mun "hulivili" piirin seassa teininä, ryypättiin keskellä viikkoakin, pidettiin hauskaa. nyt en enään oikein edes tunne niitä ihmisiä.

mä olen parisuhteessa, käyn töissä. ryyppään harvoin. olen pirteä ja vahva naisen alku, muut sanoo.

nyt tuntuu että mä en jaksa. 

mä saan kuunnella monia, mulla itsellä vain ei ole olkapäätä jota vasten nyyhkyttää. oma kultakaan ei mua tue kovin paljoa. en ole varma tästä suhteesta, mutta en uskalla päästää siitä irtikään.

Eli, jos ei lääkkeet auta... joudun leikkaukseen. mua pelottaa sikana. 
voi luoja, en ole vieläkään kunnolla ymmärtänyt, mitä on tapahtunut..


mä oon miettinyt, ettenhän mä voi pitää tällaista blogia??
En mä voi jauhaa mun toista maailmaa aina tänne. jos jäisinkin kiinni? tai jotenkin tämä tuntuu typerältä? Mä olen kohta 20 vuotias nainen ja valitan tänne. 

mun täytyy lopettaa. 
ehkä jonakin päivänä poistan tän blogin.