Mun tunteet alkaa kylmettyä. tai ei ne kylmety, yritän unohtaa ne, miksi mä aina kiinnyn liikaa toiseen.. sitten vaan sattuu.

Vaikka mitä yritän... oon siivonnu sen asuntoa. tehny sille monta kertaa ruokaa, ostanut itse ainekset. Keittänyt aamuisin kahvit ja tehny sille aamupalaleivät. leiponu sille. yrittäny olla ahkera ja ihana.

Missä kiitos?

Missä ne kaksi sanaa jota olen tässä puolivuotta toivonut: tykkään susta.

Jos mä vaan laittaisin poikki? ei tarvitsisi märehtiä itsesäälissä ja miettiä toisen tunteita. Ja nyt kun olen parisuhteessa, entistä enemmän vahtaan itseäni peilistä, ja kun seksi on vähemmällä mietin mikä mussa on vikana, no läskit tietenkin, mun itsetunto on romahtanut.
Jos vaan eroan ennenkuin se haluaa erota tästä siasta.
Mutta mä taidankin oikeasti rakastaa sitä. ja sitä enemmän pelottaa että tämä loppuu, että olisikohan helpompi nyt nopeasti itse lopettaa.

Mutta en mä halua nukkua yksin. On turvallista nukkua toisen vieressä. Tietää että se on siina ja ehkä tykkää musta. Mä rakastan murun hymyä, sen silmiä ja ihanaa miehistä kroppaa.

helvetti...

Nyt huomasin että saan salilla purettua tunteita, se tuottaa helvetin hyvän olon. Tänään menin aamulla 6 yksin salille. 15 min steppilaite vai mikä se on:D heilutetaan käsiä ja jalkoja.

vatsoja, selkää, reisiä, käsiä kaikenmoisilla laitteilla 15x5

Hitsit kun hiki lensi ja tuntu ihanalta. Välissä hölskyin juoksumatolla 20 minuuttia väkisin. taas lihaksia ja taas juoksumatolle.

Oli ihanaa kun sai olla rauhas, ei muita, musiikkki korvilla, ei tarvinnut hävetä. 
tätä harrastusta en jätä. Kumma kyllä mä pidän siitä! :o