Heräsin viimeyönä. Tärisin. paita oli hikinen. Nousin ylös, alkoi oksettamaan, huimasi. Join vettä ja menin takaisin nukkumaan. Aamulla särki päätä. Koulusta tuli taas muutama pitkä tehtävä vapaa-ajalle. Ja huomenna on koe. En oo saanu kunnolla luettua. En syönyt koulussa. Kaveri heti kyseli miksi miksi ja miksi en tullut ruokailuun. Mua vaan ahdistaa joka saatanan päivä oksentaa niitä kouluruokia.

Pojasta ei ole kuulunu mitään. Ehkä se on vaan hyvä asia, mutta mulla on silti paha mieli.

Mua väsytti koulun jälkeen. En saanut mitään aikaiseksi.

Kävin 45 min juoksulenkillä. Tosin välillä kävelin. Mua hävetti juosta parkkipaikan ohitse. Sieltä jokku katto pitkään, tuntu että ne nauraa. miltähän mä oikein näytän kun rymistän ja hölskyn eteenpäin..? Mua alkoi oksettamaan, vääntämään mahasta keskenkaiken ja se jatku vielä senkin jälkeen kun olin päässyt asunnolle.

               Se tunne suuri,

              ei mee pois.

              Välillä kylmä korkea muuri.

              Jos mitään ei tapahtunut ois.

               Ei ole tarpeeksi voimaa.

               Avata silmiä.

              Jokin sisällä soimaa.

             Heittää tulisia kiviä.

              Ne polttaa kaiken,

              ei jaksa eteenpäin.

             Mä vaan sut näin,

             katsomaan jäin.

              haluan unohtaa,

               päästä pois.

            kauas kauas.

             Helpompaa ois