lauantai 29. lokakuuta 2011




Noniin, tämä ei jumalauta ole normaalia... Söin mä kun äite tarjos ruokaa. Mutta sitte söin vielä lisää. Lopulta seison vessassa, vahtaan itseeni peilistä ja tajuan. No oon tajunnu jo kauan. Oon hullu. Ei näin kuulu elää, mutta en pääse siitä irti. En halua lihota. Oksenna tyttö oksenna, kaikki ulos, mitä menit sika syömään.

Ja vaikka nyt kotona oon ollu ja syöny ja yrittäny kaikki oksentaa oon lihonu reilusti. Saatana. Mä en enää muuta osaa ajatella ja tää tuntuu maailman lopulta. Kiva vahdata paisunutta,  löysää läskimahaa.
Päiväkodis en voi eväitä oksentaa, ettei kukaa huomaa. Eikä sielä aina edes ehdi vessaan heti. ja se haju jää sinne leijumaan, ja äänet kuuluisi hienosti ulkopuolelle.
Eilen hölkkäsin 30min.
Tänään juoksin 20min. Ja jalkapöytää sarkee. onkohan siihen tullu joku helvetin hiusmurtuma.
jaa, mulla näkyy solistuut. Mutta olis hienoo jos näkyisi vielä enemmän

Ja huono olo on ollu monta päivää. Aina kun nousee ylös, huimaa. Pää kipee ja vali vali.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

kommenttia :)