Hirveetä.. : S Poikaystävä eilen illalla soitti mulle, pyysi käymään. Se oli oudon hiljainen ja vaisu, eikö hymyilly ollenkaan. Yhtäkkiä se tokaisee: Mun äiti on kuollut.
Menin lukkoon, en osannu oikein sanoa mitään, otin kädestä kiinni ja halasin ja se itki, itki ja itki.. :( Siitä tuntuu varmaan aivan kauhealta, ja mua harmittaa, kun en oikein tiedä miten lohduttaa.. Oon vaan sitten tukena. En ikinä sitten ehtinyt näkemään poikaystäväni äitiä.. Elämä on aika lyhyt.  Poikaystävä sitten meni perheensä luokse, ja nähdään varmaan ensiviikolla.
Ja tänään tuli koulussa mentyä syömään, ja sitten laattaamaan vessaan. Siinä oksentaessa, mulla yhtäkkiä meni kylmänväreet. Poikaystävän äiti on kuollu, ja ehkä katselee juuri tuolla pilvenreunalla mitä hänen poikansa likkakaveri tekee ja kuinka hullu se on ja ehkäpä sieltä lukee mun ajatuksia. Mua rupesi jotenkin hävettämään. Teen väärin.. Ja kun itsekin kotia pääsin, alko äiti taas syöttämään ja taaas menin oksentamaan...