Olenko se tosiaan minä, herään aamulla, jääkaapille, leipää, kahvia. rahkaa, sitten suoraan vessaan oksentaan, juoo lasin maitoa, pesee hampaat ja menee takaisin sänkyyn makaamaan, päätä jomottaa, sydän tykyttää.
Nostaa paitaa, ravisuttaa läskimahaa.. Yrittää kiskoa sitä sisään, pikkuisen kylkiluut näkyy ja lantioluut, mutta se pehmeä pullamaha ei näytä kivalta. Miksen voi vaan valmiiksi olla laiha.. helvetti tällaista.. : P Nousen ylös ja meen lenkille. jotenki nyt kaikki tuntuu epätodelliselta..
Äite tuli töistä ja kysy mitä olen syönyt. Menin tyhmästi lukkoon ja sönkkäsin että leipää x D, (olisi järkevästi pitäny sanoo, että ruokaa jääkaapista..) Äite sitten rupesi heti rääkyyn, ettenkö ole syöny koko päivänä muuta ku leivän ja kello on jo paljon päivällä. yritin sanoa että heräsin myöhään ja oon syöny rahkaa ja leipiä. Rupesi vituttamaan ja otin porkkanalaatikkoo ja söin ja hetken päästä oksensin. Nyt veliki pitää samanlaista ku äite.. Pitäkööt turpansa kiinni.. Pelottaa, että ne tajuaa tän homman nimen. Ja kai ne ihmettelee pian jos täs silmiin pistävästi laihdun, vaikka syön. Pitänee sitte syödä niitten aikana vain vähä ja pitää ahmimiset salassa ja liikkua paljon, niin näyttää normaalilta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
kommenttia :)